Miksi roolipelaamista harrastetaan? (osa 1: suljetut kysymykset)

Syitä roolipelaamiseen kysyttiin niin avoimilla kuin suljetuilla kysymyksillä. Tämä on itseäni eniten kiinnostava kohta tutkimuksessani, joten tulen täydentämään tätä viestiä askel askeleelta. (3.2.2013 alun perin ajattelin kirjoittaa kaikki tähän tekstiin, mutta päädyinkin jakamaan tekstin osiin)

Lue tarkempi analyysi tästä! Tämä teksti koskee yleisesti pöytäroolipelejä pelanneita, kun tarkemmassa analyysissä huomioin onko vastaaja kokeilija vai aktiivipelaaja.

©2012-2013 ~dges

Valmiit kysymykset

Suljettujen kysymysten taustateoriana käytettiin löyhästi ideaa pelaamismotivaatioiden jakamisesta kolmeen eri tyyppiin: ongelmanratkaisijoihin, eläytyjiin ja voimapelaajiin. Jos olet kiinnostunut roolipelaamisteorioista, niin suositttelen tutustumaan Masonin (2004) ja Pohjolan (2004) artikkeleihin pelaamismotivaatioista kirjasta "Beyond Role and Play" (1).

Yksittäisiä suljettuja vastauksia katsottaessa hauskuus nousee tärkeimmäksi pelaamisen syyksi. 88,1 % vastaajista (n=363) ilmoittaa sillä olevan melko tai erittäin paljon merkitystä pelaamiselle. Mielenkiintoisempaa on että 4,7 % vastaajista ettei sillä ole vaikutusta pelaamiseen. Ovatko he ns. HC-pelaajia, joille eläytyminen on tärkeämpää, tai pelaavatko he vain kaverien takia? Tämä kohta vaatii selvästi monimuuttaja-analyysiä!

Kun katsotaan yllä olevaa taulukkoa, niin kaikki kysytyt tekijät ovat saaneet melko paljon kannatusta. Vähiten kannatusta saivat draaman pelaaminen ja kavereiden säännöllinen tapaaminen, mutta niillä on ollut melko tai erittäin paljon vaikutusta lähes puolelle vastaajista. Alustavasti tulkittuna roolipelaamiseen on monia päällekkäisiä motiiveja.

Tässä vaiheessa en voinut olla tekemättä faktorianalyysiä (principal componen analysis, varimax rotation with Kaiser normalization). Sen mukaan yllä olevat 11 muuttujaa näyttäisivät tilastollisesti muodostavan kaksi ryhmää eli faktoria. Näitä ryhmiä kun tarkastelee, niin meneekin sormi suuhun. Millä nimellä sinä kutsuisit näitä ryhmiä?

Itse päädyin seuraavanlaiseen tulokseen. Ainoat asiat jotka eivät lataudu ensimmäiseen faktoriin, ovat "powerplaying" ja aiempi scifi-/fantasiaharrastuneisuus. Täten ensimmäinen faktori kuvaa roolipelaajia yleisesti, kun taas toinen faktori kuvaa roolipelaajia, jotka ovat tulleet kuvioihin esim. tietokoneroolipelien kautta ja he haluavat jatkaa vastaavaa hahmojen kehittämispeliä roolipeleissäkin (draama, eläytyminen ja mysteerit eivät heitä kiinnosta). Tämä vaatii jatkoanalyysiä ja on luultavasti ainakin osittain mennyt metsään. Nyt kuitenkin tämä tutkija painuu nukkumaan!

(1) Fourfold Waytaxonomyn (Blacow 1980) mukaan pelaamismotivaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan: "wargamer", "powergamer", "storyteller" ja "role-player". James Wallis (1995) puolestaan luettelee neljä pelityyliä seuraavasti:  "puzzle-solver" (salapoliisipelaaminen), "type-play" (roolien pelaaminen), "personality-play" (hahmon kehittäminen) ja "mask-play" (improvisointi). 

Turun koulukunnan manifestin (Pohjola 1999) luettelo koostuu puolestaan "eläytyjistä", "simuloijista", "dramatisoijista" sekä "pelaajista". Harviainen (2003) puolestaan taulukoi eläytyjät (hienosti sanottuna "immersion") kolmen ulottuvuuden suhteen: eläytyykö pelaaja a.) hahmoonsa, b.) maailmaan ja c.) tarinaan. Esim. "Powergamer" ei eläydy mihinkään, vaan haluaa keskittyä pelin voittamiseen.

Vaikuttaakin siltä, että teoriat menevät päällekkäin ja joudun luomaan oman yhteenvedon niistä. Harmillisesti en ollut tutustunut aiheeseen kovin syvällisesti ennen aineistoni keruuta. Onneksi siinä on avoin vastauskenttä, jotta voin selvittää mikä malleista kuvaisi parhaiten aineistoani.